Tämä on Huutokaupat.comin palkitsema tuunaustarina. Onko sinulla jotain Huutokaupat.comista huudettua ja tuunattua? Vinkkaa meille!
"En mä kehtaa tätä ruveta vetämään!", parahti Jaakko Timonen nähdessään valmiin kukkavaunun. Tarina alkoi vuosi takaperin Kirsi Niirasen ääneen lausutuista unelmistaan löytää nikkarointia kaipaava asuntoauto. Eräänä päivänä Kirsin lämmittäessä pihasaunaa, hänen puolisonsa Jaakko tupsahti pihaan pienen valkoisen vm. 1988 Dethleffs-asuntovaunun kanssa. Jaakko oli huutanut sen Huutokaupat.comista huokealla 1200 eurolla - Kirsin suureksi yllätykseksi.
Alun kuntokartoitus vaunusta yllätti positiviisesti: lattiasta revityn muovin alta paljastui eheä hyvälaatuinen parketti. Myös jääkaapit ja hellat olivat hyvässä iskussa. Kurkistus vessaan toi kuitenkin Kirsille ensimmäisen puistatuksen, sillä seinään oli ripustettu muovimatto.
– Arvasin heti mitä siellä oli takana. Sehän oli ihan kostea ja paskainen seinä. Suihkuallas purettiin, koko lattia-alue purettiin ja Jaakko teki seinän uusiksi.
Purkiessaan vessaa hermostuksissaan Jaakko tempaisi nyrkillä läpi pehmenneen pintamateriaalin. Onneksi yllätykset jäivät siihen, ja seuraavaksi pystyi keskittymään tekniikan uudistamiseen. Kirsi tuumasi, että kyllähän emännällä pitää olla kunnon sähköt hiustenlaittomahdollisuuksiin. Niinpä Jaakko asenti vaunun katolle aurinkopaneelit, sisälle akuston ja 1500 watin siniaaltoinvertterin. Ja siinäpä oli jo kaikki mitä onnistuneeseen puskaparkkiin tarvittiin.
Kirsi villiintyy värivalinnoissaan
Kirsillä sai vapaat kädet värimaailmaan. Siitä alkoi savotta, jossa kirosanoiltakaan ei säästytty.
– Hain puutavaraliikkeestä sopivan paksuista rimaa, ja mittasin joka helvetin laudan erikseen! Merkkasin ne lankut ykkösestä kolmoseen oranssi-kelta-vihreää lattiaa varten. Helkutti mikä homma. Menin aina sekaisin väreissä. Mahonkisilla lattialistoilla sain paikattua niitä väärin mitoitettuja rimoja. Vessasta tuli turkoosivalkoinen, mutta puunväriset kaapit jätin maalaamatta. Jotain täytyy jättää myös siihen ajan henkeen.
– Kaikki asuntovaunut ovat yleensä vaaleita, eihän siinä mitään. Minulla oli kuitenkin haaveita, että se olisi kukallinen. Halusin sen myös olevan oranssi. Alunperin oli idea, että kukat olisi maalattu vaunuun käsin. Sitten löysin kirpparilta 70-luvun kukkaisen vahakankaan; nää on ne kukat! Menin Jokilaakson Merkinnän Rikun juttusille, joka tarroittaa autoja. Kysyin, että onnistuuko näistä tarrojen teko. Maalaaminen olisi ollut vaikeampaa ja tarroista tuli tosi hyvät.
– Ostimme myös aluksi harmaan pienen katoksen vaunulle, mutta se oli kauhea. Onneksi muistin, että meiltä löytyi oranssi peräkärryn peite. Tilasinpa sitten karavaaniliikkeestä saumanauhaa ja ompelin vanhalla teollisuuskoneella saumanauhan kiinni. Nyt meillä on oranssi katos, sillä eihän siihen käy ihan mikä vaan.
Lopulta myös Jaakko yhden kesän jälkeen asuntovaunun kanssa liikuttuaan heltyi kukkavaunun räiskyvälle ulkoilmeelle.
– Siihen tottui. Ihmisten reaktioihin, naureskeluihin ja hyväntahtoisiin peukutuksiin, Jaakko muistelee.
Vaunulla iloa kaaoksen keskellä
Kirsi kertoo, että vaunua ihasteltiin usein salaa. Aina joku laittoi puhelimen pois, kun pariskunta pölähti takaisin vaunulle. Jopa huippuluokan luksusasuntovaunujen omistajat tulivat ihastelemaan kukkavaunuluomusta. Kirsin mielestä iloa kaivattiinkin kaaottisen korona-ajan keskellä. Ihmiset olivat masentuneita, ja kukkavaunu sai aina ihmiset hymyilemään.
– Neljä viikkoa kun ollaan tuolla kierretty, niin se vaatii aika paljon parisuhteeltakin. Pienessä vaunussa ollaan tiivisti. Viime vuonna oltiin liikenteessä Latviassa, Viron puolella ja tietenkin Norjassa. Yritettiin mennä aina puskaparkkiin. Ikävä kyllä aika hyvin meidät sieltä huomattiin, Kirsi nauraa.
– Vaunu on rakkaudella tehty. Meidän piha on siellä, missä milloinkin ollaan!
