Edwin Kuopiosta etsi vähän parempaa kauppakassia vaimolleen. Kun vastaan tuli huutokaupoilta menevän oloinen e92-Bemari, niin siitä tulikin salakavalasti myös uusi tuunausprojekti. Katso miten homma eteni!
Ei enää Bemaria! No ehkä yksi vielä.
Edwin oli polttanut näppinsä Bemari-harrastuksessa nuorena miehenä. Hänen ensimmäinen 325 e36 oli mitä mainioin ajaa. Se näytti hyvältä ja toimi loistavasti. Talon seuraava BMW eli e46-malli oli kuitenkin aivan toista maata. 1.9 rivinelosella varustetun auton hommaaminen oli Edwinin mukaan omaa hölmöyttäkin. Siinä ei kuulemma ollut mitään muuta kuin ongelmia: milloin tuli nesteet pihalle, milloin öljyt. Aina sai arvailla toimiko keskuslukitus vai mikä vikavaloista syttyisi tänään.
Siitä eroon hankkiutuessa mies oli kärsinyt "puolen vuoden painjaisesta" ja päätti, ettei enää halunnut koskaan yhtään baijerilaista talliinsa. Vaan kun tuli aika hommata vaimolle uusi käyttöauto, niin Huutokaupat.comista huudon loppusuoralla kutkuttavalla hinnalla löytyi vuoden 2006 e92-BMW. Se toi enemmän lämpimiä tunteita kuin epäilyksiä. Hintakin kun oli hänen mielestään huutohetkellä varsin halpa, niin mies päätti lyödä huudon sisään. Käteenhän se jäi voittavana huutona!
Tämähän onkin hyvä aihio
Autosta oli hyvä kuvaus ja video Huutokaupat.comin kohdesivuilla. Hämmästyttävintä olikin, että ilmoituksessa mainittu pieni sävyero oven ja lokarin välissä oli silmin lähes mahdoton havaita, mutta kameran kuvissa nähtävissä. Muutenkin auto osoittautui normaalia kulumaa lukuunottamatta loistavaksi aihioksi.
Ajoltaan Bemari oli Edwinille mieleinen. Hallintalaitteet toimi, jarrut ottivat hyvin ilman puoltamista. Vaihteet ja kytkin toimivat sulavasti. Penkeissä 250 000 rullattua kilometriä jo näkyvät pieninä ratkeamina.
– Huomaa kun on isot sivuttaistopppaukset on penkeissä, mutta nää on kaikki tehtävissä nämä asiat. Nämä pystytään korjailemaan, Edwin tietää.
– Edellinen omistaja ei tainnut olla hirveä autorassari olla. Se on vienyt joka ikisen vian takia auton pajalle. ABS-anturit, jarrupalat ja muut osat on tehty liikkeessä. Siinä mielessä ihan hyvä, että kaikki on ylhäällä ja kuitenkin laitettu kuntoon.
Mutta hetkinen. Autohan oli tullut ensisijaisesti vaimon kuntoon käyttöautoksi, mutta jonkin verran Edwinin teki mieli kuitenkin tuunata.
Murinaa pitää olla sopivasti
Oikeassa Bemarissahan pitää olla näköä, kulkua ja ääntä sopivassa suhteessa. Ostokunnossa juuri tämä huutokauppa-auto murisi Edwinin mieleen aika mukavasti, mutta takaa puuttunut takaäänenvaimennin olisi saattanut olla vähän liikaa vaimolle, joka kuitenkin joutuu sillä näyttäytymään ihmisten ilmoilla. Eli putkistolle piti tehdä jotain. Myös huoltovalot ja jarruvalojen nillitykset nollautuivat, kun Edwin vaihtoi kerralla jarrupala-antureiden johdotukset.
Vaikka käyttöautosta on kyse, niin eihän Bemarin arvolle sopinut istua niin korkealla ylhäällä yksinäisyydessä, vaan madallusjousilla bimmeri palautettiin takaisin lähemmäs maata. Muutama vitja muukin rajumpi kirosana pääsi asennustöissä kiinni jysähtäneiden pulttien ansiosta.
Kauneusoperaatioksi valikoitu etumaskissa "munuaisten" kirurginen operaatio eli kromin tilalle mustan laittaminen. Myös muut kromilistat ympäri koppaa saivat uudet mustat teippaukset. Katto sai myös samaa ilmettä mustalla kattoteippauksella. Myös valkoisemman sävyiset ja laajakeilaisemmat "enkeli-xenonit" ajovaloissa tekivät ilmeelle ja näkyvyydelle ihmeitä.
Torista ostetut käytetyt vanteet osoittautuivat aika huonoksi ostokseksi. Myyjän mukaan vanteet olivat hyvät ja renkaatkin käyttökelpoiset.
– Kun sain ne renkaat, niin yksi oli tyhjä. Kaksi oli kankaalla, ja yhdellä ehkä olisi ajanut kesän nipin napin. Tasapainotuskoneessa vanteita tutkiessa kaksi vannetta olivat muodoltaan soikeita. Eikun pajalle oikaisuun omakustanteisesti. Tulipa siinä samalla hiottua vanteet ja maalattua mieleiseksi pronssinkultaisiksi. Uudet kumithan siinä piti tilata eikä säästöjä kyllä tullut uusiin verrattuna yhtään. No oman värin sai päättää.
No tuliko siitä halutunlainen?
Edwinin puolisohan antoi lopullisen tuomion tuunausprojektista. Hän on siihen ollut tyytyväinen joka päivä töihin ja muihin rientoihin ajaessaan. Kulutusosia on lähinnä mennyt. Öljyt, suodattimet ja koiranluukin on tainnut vaihtua arkiajon yhteydessä.
Jo ensiajolla Edwin oli sitä mieltä, että kyllähän autoa pitää hyppysellinen verran koristella, jotta se saisi jäädä perheeseen. Taisi tulla enemmänkin kuin hyppysellinen luonnetta autoon, sillä nyt se on perheenjäsen, eikä painajaisia nostattava EX-auto. Tuoreeltaan puhtain paperein katsastettu auto lähteekin seuraavaksi kesäreissulla, joiden kilometreistä perhekin aikoo nauttia.
